Tänään on huhtikuun kolmaskymmenes päivä, ja se tarkoittaa sitä, että toukokuun neljänteentoista päivään on aikaa kaksi viikkoa. Olen siis tänään 42 vuotta ja 181 päivää vanha. Projekti alkaa lähestyä päätöstään.
Monena keväänä on käynyt niin, että Oiten lenkillä en ole ollut vielä ihan parhaassa iskussani. Olen kuitenkin saanut siellä hyvän kisan ja tiukan maksimitreenin, jonka ansiosta toukokuussa on monena vuonna putkahtanut se paras kevätkunto. Nytkin on vähän sellainen kutina, että niin voi käydä. Oite + kolmen päivän lepo vaikuttaisi ainakin näin äkkiseltään tehneen ihan hyvää. Vielä eilen pohkeet olivat pienessä jökissä, joten hölkkäsin vain pienen tunnustelun. Tänään sain jo kympin tehtyä ilman kipuja, mitä nyt lopussa vähän pohkeita kiristi. Ja sykekin oli ilahduttavan alhainen, pystyin maantiellä juoksemaan 5 min/km helposti alle 130:n sykkeellä.
Joten jos tässä nyt pystyy terveenä seuraavat kaksi viikkoa olemaan, niin on ihan mahdollista saada kunnonmukainen suoritus Warwickissakin! Mikä sitten lienee todennäköisyys pysyä terveenä kun en ole sairastanut kolmeen kuukauteen, se vähän hirvittää.
Huomasin tässä juuri, että suolatablettipurkissani lukee "käytettävä ennen 09/2010". Onhan noita tullut vielä viime syksynäkin popsittua, mutta ajattelin, että voisi olla turvallisinta päivittää nuo uudempaan versioon. Ensimmäinen apteekki (Helsingin rautatieasemalla), johon poikkesin, ei ollut kuullutkaan moisesta tuotteesta. Tai löytyi sieltä lopulta yksi, joka tiesi että jossain on joskus ollut jotain sentapaista myynnissä. Puhui kylläkin jostain ihan eri tuotenimestä kuin tämä mitä minä olen käyttänyt. Koneelta katsoi, että sitä ei ole enää vuosiin mikään apteekki Suomessa ottanut myyntiin, mutta lohdutti, että ehkä joku olisi jättänyt niitä vielä varastoonsa, joten kannattaa kiertää kyselemässä.
Seuraavaksi menin Tampereen Yliopiston apteekkiin ja hain hyllystä 50 gramman edestä Professorin suolatabletteja, jotka vanhenevat heinäkuussa 2016.
Tänään kävin myös hakemassa tankkaus- ja geelitarpeet maratonia varten. Asioin Koskikeskuksen Intersportissa, ja pyysin totuttuun tapaan kassalla Juoksija-korttialennusta. Siellä on viime vuosina tavattu kitistä, että Juoksija-aletta ei heiltä enää saa. Napisemisen jälkeen joskus on saanut ja joskus ei. Nyt olin kuitenkin muistanut tarkistaa viimeisimmästä Juoksijassa julkaistusta listasta, että Koskarin Intersport on siellä yhä mukana. Vaan kuinkas sitten kävikään: Intersportin kassapoika katsoi, että ei ole Juoksija-sopimusta voimassa heillä. Närkästyneenä heitin siinä maksaessani jotain sarkastisia kommentteja, sillä tiesinhän olevani oikeassa. Ensi kerralla pitää ottaa tulostettu lista sopimusliikkeistä mukaan.
Mutta mutta...nyt kun menin katsomaan Juoksijan kotisivuille ajanmukaista listaa, niin eihän siellä ole enää yhden yhtäkään Intersportia koko maassa! Mitäs tämä nyt on? Nykyään kun käyn kovin harvoin juoksutapahtumissakaan, niin tämä pistää miettimään että vieläkö sen lehden tilaamisesta kannattaa maksaa.
Sovellettun Bakken-viikon 13 kilometrit: 68. Soveltaminen on aika vahvaa, sillä mukana on ylimääräinen Oiten lenkki sekä sen jälkeiset kolme lepopäivää.
Tänään jäljellä 14 päivää.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Oiten lenkki 34.48
Oiten lenkki, 25.04.2014, Hämeenlinna 9.23 km. +16 C, aurinkoista, kevyt luoteistuuli (soratiellä myötäinen) Myl, 8 osanottajaa 1. Ville Heikkilä, 30.24 - 3.18/km 2. Reijo Ronnila, 32.23 3. Santeri Takala, 39.35 M40, 9 osanottajaa 1. Kari Virtanen, 33.08 - 3.35/km 2. Keem, 34.48 - 3.46/km (avg 176, max 183, 539 kcal, kilsat GPS:stä 3.42; 3.55; 3.48; 3.32; 3.52; 4.06; 3.41; 3.35; 3.45; loppu 0.52) 3. Mikko Kärkkäinen, 34.55 7. Mjev, 38.34 - 4.11/kmOiten lenkki juostiin harvinaisen upeassa 16 asteen aurinkoisessa säässä! Olin mukana 16:tta kertaa.
Kärkinelikko lähti läpsäytyksestä huimaa vauhtia, minkä myötä omakin alkuvauhti oli tavallista kovempi vaikka vain viidennestä sijasta kilvoittelemaan jäinkin. Kaksi ekaa kilsaa olivat viimevuotista kovempia täten. Hiekkatiellä jo vähän painoikin ja meinasin jäädä porukasta, mutta kuroin eron umpeen. Vitonen täyttyi ajassa 18.48, vain 3 sekuntia viimevuotista hitaampana.
Ylämäessä ohitin yhden kärkinelikosta hyytyneen ja onnistuin pudottamaan porukasta muut paitsi yhden. Se yksi ei pudonnut alamäessäkään, eipä kyllä omakaan juoksu pysynyt oikein kunnolla kasassa siinä. Pohkeet olivat ihan tulessa, mielessä kävi jättää leikki sikseen, mutta jatkoin kuitenkin.
Kahdeksan kilsan paikkeilta hivutin sykettä keskiaikaisen harmaakivikirkon velvoittamana inasen korkeammalle, toiveena pudottaa kaveri ennen kirkonkulmaa, sillä olin päättänyt jättää loppukirin ottamatta voimia maratonille säästääkseni. Pohkeetkin siinä hötäkässä turtuivat, ja onneksi kilpakumppani antautui n. 700 metriä ennen maalia, joten vauhtia ei tarvinnut kiristää äärimmilleen.
Loppuaika 34.48 tyydyttää, vaikka jäihän se viimevuotisesta peräti 47 sekuntia. Mutta ottaen huomioon että maratontreeniähän tässä on tehty, vähän kilpailtu ja ei ihan täysin sata lasissa loppua tultu, niin tää on hyvä näin. Kuudenneksi paras aikani Oitella kuitenkin. Toivottavasti pohkeet nyt tottuivat asfalttijolkotteluun Boosteilla ja kestävät 2,5 viikon päässä odottavan maratonin.
Treenidata: https://www.polarpersonaltrainer.com/shared/exercise.ftl?shareTag=bd72f8263b3c4ae6541557858460a786
Lehdistötiedote: http://rc.eeme.li/press/201404252057.shtml
Tulokset: http://www.lamminsakia.fi/?x103997=240642
Tänään jäljellä 18 päivää.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Oiten lenkin ennakkofiiliksiä
Herkistelyvaihe on lähtenyt herkästi liikkeelle. Eilen lepäilin ja tänään pistelin äärikevyen tunteroisen. Vaikea tuosta tämänpäiväisestä nyt mennä sanomaan onko ylihuomiselle Oitelle löytymässä kisavirettä, mutta eiköhän se kisapaikalla sitten selviä. Vähän sellainen olo tässä kyllä on, että ei tee mieli juosta oikeasti kovaa. Siis edes omiin edellytyksiin nähden. Näin vähillä mk-treeneillä luultavasti en edes pystyisi juoksemaan omiin edellytyksiini nähden kovaa vaikka jaksaisinkin. Paras varmaan olisi juostakin Oite vain varman päälle puolimaratontahtia ja ilman loppukiriä läpi, niin 2,5 viikon palautumisajan maratonille luulisi riittävän.
Vuosien saatossa olen Oitella pari kertaa kyllä malttanut tyytyä seuraamaan kisaa sivusta, mutta se on sanottava, että osallistuessani koskaan en ole vielä malttanut olla ottamatta kaikkea itsestäni irti. Oiten ainutlaatuinen atmosfääri vain yksinkertaisesti vaatii ja pakottaa panemaan itsensä äärimmilleen likoon. Ne ovat ikimuistoisia hetkiä elämässä kun Lammin keskiaikaista kivikirkkoa kohti viimeisellä kilometrillä juostaan ja maksimisykettä uusille lukemille siirretään. Siinä ei vain pysty antamaan periksi, varsinkin jos kiritystä on. Joten ehkä tuollainen rennosti juokseminen on tarpeettoman kova tavoite nytkin. Monta mieleenpainuvaa juoksua on Oiten lenkillä tehty. Taidan muistaa viidestätoista osallistumisestani jokaisesta ainakin jotain, kuten kyllä neljästä poissaolostakin.
Oiten lenkkiä olen kiertänyt vuodesta 1995 lähtien siis 15 kertaa. Pois jäin ensimmäisen kerran vuonna 2000, kun olin maailmanympärimatkalla. Toinen poisjäänti oli 2003, kun olin edellispäivänä ollut olkapääleikkauksessa (tulin kyllä kisaa fanittamaan). Kolmannen kerran jäin pois heti seuraavana vuonna 2004, jolloin halusin säästää kaikki paukut seuraavan päivän Karhu-viestiin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä kovin kehno syy... Vielä vuonna 2011 jäin pois flunssan vuoksi. Pienessä kuumeessa Oiten lenkki tuli kierrettyä vuonna 2007, jolloin en kisan RC Eemeli Cup -statuksen vuoksi malttanut jäädä poiskaan.
Kolme parasta Oiten lenkin aikaani näyttää olevan viimeisistä neljästä osallistumisesta, jotain kisan luonteesta sitä kai on vanhemmiten oppinut. Monta ikimuistoista otatusta tuolla on tullut tehtyä milloin ketäkin vastaan, aina vähintään kelloa vastaan. Tässä kisatilastoni tähän mennessä:
Visuaalisesti lahjakkaille esitettäköön tämä vielä käppyränkin muodossa:
Sen verran maratonin ehdoilla tässä on nyt tullut mentyä, että mitään aikatavoitetta en kehtaa asettaa. Mutta kyllähän se asia niin on, että 35-alkuinen aika ei vuosikausiin ole tuntunut hyvältä. Pituuttahan Oiten lenkillä on pyöreät 9,23 km ja reitti on mäkisyytensä vuoksi varsin hidas.
Vaan on se jännä taas kerran Oitelle lähteä. Siellä sitä on aina sellaista aitoa urheilujuhlan tuntua ilmassa.
Huomasivatkohan maanmieheni muuten, että Bostonin maratonilla tuli voitto Suomeen. Urpo Naumanen nimittäin voitti M65-sarjan hurjalla ajalla 3:02.22! Kolmen tunnin alitus on selvästi ollut tavoitteena, kun puolimatka on mennyt vähän alta puolentoista tunnin. Luulisi rajan vielä tänä vuonna alittuvan, on tuo sen verran vakuuttava esitys:
Urpo on hyvä esimerkki siitä, että juoksija voi kehittyä vielä juniorivuosien jälkeenkin. Kolme ja puoli tuntia näkyy nimittäin alittuneen (ainakin Tilastopajan mukaan) ensimmäistä kertaa vasta viisi vuotta sitten!
Bostonista aivan liian vähälle huomiolle jäi myös Rita Jeptoon loistava voittoaika ja reittiennätys 2:18.57. Media hehkutti lähinnä isäntämaata edustavaa etiopialaista miesten voittajaa, joka jäi reittienkasta yli viiden ja puolen minuutin päähän. Ei näin.
Tänään jäljellä 21 päivää.
Vuosien saatossa olen Oitella pari kertaa kyllä malttanut tyytyä seuraamaan kisaa sivusta, mutta se on sanottava, että osallistuessani koskaan en ole vielä malttanut olla ottamatta kaikkea itsestäni irti. Oiten ainutlaatuinen atmosfääri vain yksinkertaisesti vaatii ja pakottaa panemaan itsensä äärimmilleen likoon. Ne ovat ikimuistoisia hetkiä elämässä kun Lammin keskiaikaista kivikirkkoa kohti viimeisellä kilometrillä juostaan ja maksimisykettä uusille lukemille siirretään. Siinä ei vain pysty antamaan periksi, varsinkin jos kiritystä on. Joten ehkä tuollainen rennosti juokseminen on tarpeettoman kova tavoite nytkin. Monta mieleenpainuvaa juoksua on Oiten lenkillä tehty. Taidan muistaa viidestätoista osallistumisestani jokaisesta ainakin jotain, kuten kyllä neljästä poissaolostakin.
Oiten lenkkiä olen kiertänyt vuodesta 1995 lähtien siis 15 kertaa. Pois jäin ensimmäisen kerran vuonna 2000, kun olin maailmanympärimatkalla. Toinen poisjäänti oli 2003, kun olin edellispäivänä ollut olkapääleikkauksessa (tulin kyllä kisaa fanittamaan). Kolmannen kerran jäin pois heti seuraavana vuonna 2004, jolloin halusin säästää kaikki paukut seuraavan päivän Karhu-viestiin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä kovin kehno syy... Vielä vuonna 2011 jäin pois flunssan vuoksi. Pienessä kuumeessa Oiten lenkki tuli kierrettyä vuonna 2007, jolloin en kisan RC Eemeli Cup -statuksen vuoksi malttanut jäädä poiskaan.
Kolme parasta Oiten lenkin aikaani näyttää olevan viimeisistä neljästä osallistumisesta, jotain kisan luonteesta sitä kai on vanhemmiten oppinut. Monta ikimuistoista otatusta tuolla on tullut tehtyä milloin ketäkin vastaan, aina vähintään kelloa vastaan. Tässä kisatilastoni tähän mennessä:
Visuaalisesti lahjakkaille esitettäköön tämä vielä käppyränkin muodossa:
Sen verran maratonin ehdoilla tässä on nyt tullut mentyä, että mitään aikatavoitetta en kehtaa asettaa. Mutta kyllähän se asia niin on, että 35-alkuinen aika ei vuosikausiin ole tuntunut hyvältä. Pituuttahan Oiten lenkillä on pyöreät 9,23 km ja reitti on mäkisyytensä vuoksi varsin hidas.
Vaan on se jännä taas kerran Oitelle lähteä. Siellä sitä on aina sellaista aitoa urheilujuhlan tuntua ilmassa.
Huomasivatkohan maanmieheni muuten, että Bostonin maratonilla tuli voitto Suomeen. Urpo Naumanen nimittäin voitti M65-sarjan hurjalla ajalla 3:02.22! Kolmen tunnin alitus on selvästi ollut tavoitteena, kun puolimatka on mennyt vähän alta puolentoista tunnin. Luulisi rajan vielä tänä vuonna alittuvan, on tuo sen verran vakuuttava esitys:
Urpo on hyvä esimerkki siitä, että juoksija voi kehittyä vielä juniorivuosien jälkeenkin. Kolme ja puoli tuntia näkyy nimittäin alittuneen (ainakin Tilastopajan mukaan) ensimmäistä kertaa vasta viisi vuotta sitten!
Bostonista aivan liian vähälle huomiolle jäi myös Rita Jeptoon loistava voittoaika ja reittiennätys 2:18.57. Media hehkutti lähinnä isäntämaata edustavaa etiopialaista miesten voittajaa, joka jäi reittienkasta yli viiden ja puolen minuutin päähän. Ei näin.
Tänään jäljellä 21 päivää.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Oiten lenkille?
Kevät on jo niin pitkällä, että tämän viikon perjantaina on edessä perinteinen Oiten lenkki Lammilla. Tuotahan jokakeväistä otatusta ei voi mitenkään jättää väliin, sanoi Bakken mitä sanoi. Jos joku autollinen on Tampereelta lähdössä tuonne, niin kyyti kelpaisi. Kisa alkaa klo 18, joten lähteä pitää mielellään ennen neljää.
Pääsiäisenä oli upeat säät ja juoksukin kulki ihan kohtuullisesti. Pari lepopäivää eivät tosin olleet kovin levontäyteisiä, kun kiersin Järvenpään, Tuusulan sekä Lohjan geokätköjä. Ei kävelyä silti liikaa tainnut tulla, sillä sekä 48 minuutin kovavauhtinen että 28 kilometrin hidas sujuivat ihan kivasti. Ei tuossa kovavauhtisessa vieläkään syke/vauhti-taso yhtä hyvä ollut kuin maaliskuun treeneissä, mutta parempaan päin jo sentään. Pitkäkään lenkki ei ollut missään nimessä kevyt, mutta ei sentään sellainen tuskien taival kuin reilun viikon takainen.
Bakkenin ohjelman viikolta 11 jäi yksi vetotreeni toteuttamatta puolimaratonhässäkän keskellä. Viikolla 12 taas yhdistin kaksi kovavauhtista yhdeksi. Muutoin tämä nyt alkaa näyttää siltä, että saan nämä viimeiset viikot tehtyä ihan ohjelman mukaisesti. Oiten lenkki on toki siihen ylimääräistä ja lisäksi otan sen perään kolme ylimääräistä lepopäivää. Toteutukseni ei nyt mene ihan synkassa Bakkenin viikkojen kanssa, mutta jos nyt otetaan ihan kalenterista Bakkenin treeniviikkoa 12 vastaava ajanjakso, niin sille kertyi kilometrejä 34. Oikeastaan niitä kyllä olisi 66, mutta tuli ko. viikon pitkä lenkki näköjään tehtyä jo edellisen viikon puolella.
Tuon viikon 12 jälkeen Bakken aloittaa maratonille valmistavan kauden, joka minulla Oiten lenkin säätöjen jälkeen kestää sellaiset 3,5 viikkoa. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä herkistämään tuloskunnon esiin, mutta juuri nyt olen ihan luottavainen.
Sain Bostonista ystävällisen sohvasurffauskutsun, joten kisamatkan ensimmäiset neljä yötä on turvattu. Toivottavasti Boston on hyvin epäkiinnostava paikka, sillä siellä pitäisi malttaa lähinnä lepäillä ja tankata maratonia varten. Ei passaa käyskennellä aamusta iltaan kätköjen perässä!
Tänään jäljellä 22 päivää.
Pääsiäisenä oli upeat säät ja juoksukin kulki ihan kohtuullisesti. Pari lepopäivää eivät tosin olleet kovin levontäyteisiä, kun kiersin Järvenpään, Tuusulan sekä Lohjan geokätköjä. Ei kävelyä silti liikaa tainnut tulla, sillä sekä 48 minuutin kovavauhtinen että 28 kilometrin hidas sujuivat ihan kivasti. Ei tuossa kovavauhtisessa vieläkään syke/vauhti-taso yhtä hyvä ollut kuin maaliskuun treeneissä, mutta parempaan päin jo sentään. Pitkäkään lenkki ei ollut missään nimessä kevyt, mutta ei sentään sellainen tuskien taival kuin reilun viikon takainen.
Bakkenin ohjelman viikolta 11 jäi yksi vetotreeni toteuttamatta puolimaratonhässäkän keskellä. Viikolla 12 taas yhdistin kaksi kovavauhtista yhdeksi. Muutoin tämä nyt alkaa näyttää siltä, että saan nämä viimeiset viikot tehtyä ihan ohjelman mukaisesti. Oiten lenkki on toki siihen ylimääräistä ja lisäksi otan sen perään kolme ylimääräistä lepopäivää. Toteutukseni ei nyt mene ihan synkassa Bakkenin viikkojen kanssa, mutta jos nyt otetaan ihan kalenterista Bakkenin treeniviikkoa 12 vastaava ajanjakso, niin sille kertyi kilometrejä 34. Oikeastaan niitä kyllä olisi 66, mutta tuli ko. viikon pitkä lenkki näköjään tehtyä jo edellisen viikon puolella.
Tuon viikon 12 jälkeen Bakken aloittaa maratonille valmistavan kauden, joka minulla Oiten lenkin säätöjen jälkeen kestää sellaiset 3,5 viikkoa. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä herkistämään tuloskunnon esiin, mutta juuri nyt olen ihan luottavainen.
Sain Bostonista ystävällisen sohvasurffauskutsun, joten kisamatkan ensimmäiset neljä yötä on turvattu. Toivottavasti Boston on hyvin epäkiinnostava paikka, sillä siellä pitäisi malttaa lähinnä lepäillä ja tankata maratonia varten. Ei passaa käyskennellä aamusta iltaan kätköjen perässä!
Tänään jäljellä 22 päivää.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Paluu anaerobiselle vyöhykkeelle
Lauantain katastrofaalisen lenkin jälkeen oli palattava taas pakkolepoon. Kolmen totaalilepopäivän jälkeen ajattelin tänään, että on korkea aika palata treenipoluille. Tässä ei viimeisen kahden viikon aikana ole tullut tehtyä oikeastaan mitään muuta kuin puolimaran kisa ja tuo yksi pitkä lenkki.
Eivät jalat vielä nytkään lähteissä normaaleilta tuntuneet, mutta sain sentään toteutettua vauhtitreenini ihan suunnitelman mukaan. Koska jouduin yhden kovavauhtisen jo tässä kaiken palautumattomuuden keskellä jättämään väliin, niin toteutin tämänpäiväisen niin, että tein tämän viikon kahdesta kovavauhtisesta puolet kummastakin. Se tarkoitti sitä, että ensin juoksin kaksi kiihtyvää 9-minuuttista ja päälle kolme tasavauhtista 6-minuuttista vetoa.
Ei se kauhean pahalta tuntunut, jos kohta ei erityisen hyvältäkään. Ihan ilahduttavaa oli huomata ettei vauhti ainakaan ihan tuskaisen hidas sykkeisiin nähden ollut. Nyt vain jään odottelemaan seurauksia, joutuuko tässä taas vaivaistaloon muutamaksi päiväksi vai saako treeni jatkua normaaliin malliin.
Majapaikkojen hakeminen tuonne kisapaikkojen nurkille ei oikein etene, eioota tulee joka paikasta, tai sitten ei vastausta lainkaan. Päätin jo, että voisin Warwickissa mennä aivan kisapaikan vieressä olevaan airbnb-taloon siitäkin huolimatta että siellä on kaksi dalmatialaista, mutta sieltäkin tuli negatiivinen vastaus.
Onneksi tässä on vielä aikaa mestoja haeskella. Tänään jäljellä 28 päivää.
Eivät jalat vielä nytkään lähteissä normaaleilta tuntuneet, mutta sain sentään toteutettua vauhtitreenini ihan suunnitelman mukaan. Koska jouduin yhden kovavauhtisen jo tässä kaiken palautumattomuuden keskellä jättämään väliin, niin toteutin tämänpäiväisen niin, että tein tämän viikon kahdesta kovavauhtisesta puolet kummastakin. Se tarkoitti sitä, että ensin juoksin kaksi kiihtyvää 9-minuuttista ja päälle kolme tasavauhtista 6-minuuttista vetoa.
Ei se kauhean pahalta tuntunut, jos kohta ei erityisen hyvältäkään. Ihan ilahduttavaa oli huomata ettei vauhti ainakaan ihan tuskaisen hidas sykkeisiin nähden ollut. Nyt vain jään odottelemaan seurauksia, joutuuko tässä taas vaivaistaloon muutamaksi päiväksi vai saako treeni jatkua normaaliin malliin.
Majapaikkojen hakeminen tuonne kisapaikkojen nurkille ei oikein etene, eioota tulee joka paikasta, tai sitten ei vastausta lainkaan. Päätin jo, että voisin Warwickissa mennä aivan kisapaikan vieressä olevaan airbnb-taloon siitäkin huolimatta että siellä on kaksi dalmatialaista, mutta sieltäkin tuli negatiivinen vastaus.
Onneksi tässä on vielä aikaa mestoja haeskella. Tänään jäljellä 28 päivää.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Katastrofin aineksia
Lisäsin siis Bakkenin puolimaratonin palautusviikkoon kolme ylimääräistä lepopäivää. Näin sain säädettyä viikon tauon ennen kuin lähdin seuraavaan tiukempaan treeniin. Se olikin speksin mukaan sitten 3-3,5-tuntinen pitkä, jota lähdin lauantaina toteuttamaan.
Pieleenhän se meni, en ollut missään tapauksessa vielä palautunut tarpeeksi tuollaiseen. Tämä kävi äärihitaasta vauhdista huolimatta ilmeiseksi kahden tunnin kieppeillä. Jos olisin ollut lähempänä kotia tuolloin, niin olisin saattanut hyvinkin jättää homman kesken. Mutta koska olin jossain Ikurin huitteilla, niin ei huvittanut bussiinkaan hypätä. Joten raahauduin väenvängällä kotiin ja sain saldoksi 32 km sekä 3:11 tuntia. Jalat olivat todella kovalla koetuksella, Pispalan mäkiä ei voinut enää kuvitellakaan juoksevansa. Noin hidasvauhtisen lenkin jälkeen pitäisi perillä olla aivan hyvävoimainen, mutta valitettavasti olin todella voipunut.
Tämä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla pitää ottaa nyt lisää omia vapauksia Bakkenin kuvioihin. Suunnitelmana oli kovavauhtiset maanantaina ja keskiviikkona sekä pitkä lauantaina. Luulenpa, että jätän tuon tuskaisen kokemuksen jälkeen pitkän pois ja siirrän kovavauhtiset keskiviikolle ja lauantaille. Sitten pitää vaan ristiä kädet ja toivoa että tämä säätö riittää palauttamaan meiningin suht normaaliksi.
Melkoisen harmilliseltahan tämä tuntuu, kun vielä kaksi viikkoa sitten tein parhaita lenkkejäni ikinä. Mutta niinhän siinä taisi käydä että raskas maaliskuu yhdistettynä heti perään vedettyyn puolimaratoniin oli sitten kuitenkin liikaa. Ja erityisen liikaa näyttäisi olevan se, että yrittäisin nyt väkisin saada noudatettua Bakkenin ohjeita vielä puolimaran jälkeenkin. Juuri nyt sanoisin, että muuta tavoitetta ei loppukeväälle enää voi olla kuin saada palauduttua omaksi itsekseen 14.5. mennessä.
Sovellettu Bakken-viikko 11 (ylimääräisten lepopäivien takia 10-päiväinen) antoi kilometrejä 73.
Tänään jäljellä 30 päivää. Se on yhtä kuin yksi kuunkierto.
Pieleenhän se meni, en ollut missään tapauksessa vielä palautunut tarpeeksi tuollaiseen. Tämä kävi äärihitaasta vauhdista huolimatta ilmeiseksi kahden tunnin kieppeillä. Jos olisin ollut lähempänä kotia tuolloin, niin olisin saattanut hyvinkin jättää homman kesken. Mutta koska olin jossain Ikurin huitteilla, niin ei huvittanut bussiinkaan hypätä. Joten raahauduin väenvängällä kotiin ja sain saldoksi 32 km sekä 3:11 tuntia. Jalat olivat todella kovalla koetuksella, Pispalan mäkiä ei voinut enää kuvitellakaan juoksevansa. Noin hidasvauhtisen lenkin jälkeen pitäisi perillä olla aivan hyvävoimainen, mutta valitettavasti olin todella voipunut.
Tämä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla pitää ottaa nyt lisää omia vapauksia Bakkenin kuvioihin. Suunnitelmana oli kovavauhtiset maanantaina ja keskiviikkona sekä pitkä lauantaina. Luulenpa, että jätän tuon tuskaisen kokemuksen jälkeen pitkän pois ja siirrän kovavauhtiset keskiviikolle ja lauantaille. Sitten pitää vaan ristiä kädet ja toivoa että tämä säätö riittää palauttamaan meiningin suht normaaliksi.
Melkoisen harmilliseltahan tämä tuntuu, kun vielä kaksi viikkoa sitten tein parhaita lenkkejäni ikinä. Mutta niinhän siinä taisi käydä että raskas maaliskuu yhdistettynä heti perään vedettyyn puolimaratoniin oli sitten kuitenkin liikaa. Ja erityisen liikaa näyttäisi olevan se, että yrittäisin nyt väkisin saada noudatettua Bakkenin ohjeita vielä puolimaran jälkeenkin. Juuri nyt sanoisin, että muuta tavoitetta ei loppukeväälle enää voi olla kuin saada palauduttua omaksi itsekseen 14.5. mennessä.
Sovellettu Bakken-viikko 11 (ylimääräisten lepopäivien takia 10-päiväinen) antoi kilometrejä 73.
Tänään jäljellä 30 päivää. Se on yhtä kuin yksi kuunkierto.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Bakken-kapina
Viimeksi taisin päivitellä Bakkenin puolimaratonia seuraavan palautusviikon kovuutta. Nyt kun olen melkein lähtenyt kokeilemaan sen toteuttamista, niin voin sanoa että se on selkeästi Bakkenin ohjelman käsittämättömin elementti. Että täysillä vedetyn puolimaratonin jälkeen pitäisi heti seuraavan viikon sisään vetää kaksi kovavauhtista ja yksi pitkä! Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Perinteisesti olen ajatellut, että puolimaraton vaatii ensinnäkin kolmen päivän täyslevon ja ainakaan viikon, mieluummin puolentoista, sisään ei kannata tehdä mitään kovin rasittavaa.
Ryhdyn siis kapinaan. Tosin aika miedoksi taitaa kapinani jäädä, sillä mullahan on tässä yksi ylimääräinen viikko löysää joka tapauksessa aikataulussa yhä jäljellä. Ajattelin, että otan siitä käyttöön nyt kolme ylimääräistä lepopäivää. Siten saan ensimmäisen tiukemman treenin siirrettyä viikon päähän puolimaratonista.
Eilen illalla kokeilin kevyttä puolituntista (reilu 3 vuorokautta puolimaran jälkeen), ja tuli todettua että älyttömän vaikeaahan se oli. Etenkin nilkat olivat vielä kovin hellinä. Tuo saattaa jäädä ainoaksi lenkiksi viikon palautumisajanjaksolle, joskin ehkä yritän perjantaina vielä uutta vastaavaa. Pitkää lähden yrittämään sitten lauantaina.
Warwickin kisakylästä sain viimein yhteyden yhteen juoksevaan koiralliseen ja kissalliseen sohvasurffaajaan. Sain vahvistuksen epäilyilleni, että kaikilla warwickiläisillä on lemmikkieläimiä, joten majoitusvaihtoehdokseni valikoituu pakostikin hotelli. Kisajärjestäjät ovat neuvotelleet pienen alennuksen lentokentän Best Westerniin, joten sinne varmaan sitten menen. Siellä voisi olla muitakin juoksijoita, mikä olisi enemmän kuin tarpeen, sillä jonkinlainen kyyti pitäisi aamuyöstä sieltä kisapaikalle saada järjestettyä. Maratonin starttihan on aamukuudelta ja rekisteröinti taisi olla viiteen mennessä. Aurinko näyttää tuona aamuna nousevan puoli kuuden seutuun.
Kun treenata ei voi, niin laskin aikani kuluksi menneen talven kuntosalijäsenyyteni saldoa. Olin jäsenenä 16.10.2013-31.3.2014 eli 167 päivää. Jäsenyys maksoi kaikkineen 357 euroa, josta liikuntaseteleiden ansiosta itselle maksettavaa tuli 181 euroa. Tässä jäsenyyden käyttökertamäärät eri kuukausina:
lokakuu: 2
marraskuu: 11
joulukuu: 2
tammikuu: 9
helmikuu: 11
maaliskuu: 5
Yhteensä siis koko talven aikana vain 40 käyttökertaa. Siitä tulee kertahinnaksi niin valtava summa, että en tiedä hirviääkö tuota laskeakaan...
Tänään jäljellä 35 päivää.
Ryhdyn siis kapinaan. Tosin aika miedoksi taitaa kapinani jäädä, sillä mullahan on tässä yksi ylimääräinen viikko löysää joka tapauksessa aikataulussa yhä jäljellä. Ajattelin, että otan siitä käyttöön nyt kolme ylimääräistä lepopäivää. Siten saan ensimmäisen tiukemman treenin siirrettyä viikon päähän puolimaratonista.
Eilen illalla kokeilin kevyttä puolituntista (reilu 3 vuorokautta puolimaran jälkeen), ja tuli todettua että älyttömän vaikeaahan se oli. Etenkin nilkat olivat vielä kovin hellinä. Tuo saattaa jäädä ainoaksi lenkiksi viikon palautumisajanjaksolle, joskin ehkä yritän perjantaina vielä uutta vastaavaa. Pitkää lähden yrittämään sitten lauantaina.
Warwickin kisakylästä sain viimein yhteyden yhteen juoksevaan koiralliseen ja kissalliseen sohvasurffaajaan. Sain vahvistuksen epäilyilleni, että kaikilla warwickiläisillä on lemmikkieläimiä, joten majoitusvaihtoehdokseni valikoituu pakostikin hotelli. Kisajärjestäjät ovat neuvotelleet pienen alennuksen lentokentän Best Westerniin, joten sinne varmaan sitten menen. Siellä voisi olla muitakin juoksijoita, mikä olisi enemmän kuin tarpeen, sillä jonkinlainen kyyti pitäisi aamuyöstä sieltä kisapaikalle saada järjestettyä. Maratonin starttihan on aamukuudelta ja rekisteröinti taisi olla viiteen mennessä. Aurinko näyttää tuona aamuna nousevan puoli kuuden seutuun.
Kun treenata ei voi, niin laskin aikani kuluksi menneen talven kuntosalijäsenyyteni saldoa. Olin jäsenenä 16.10.2013-31.3.2014 eli 167 päivää. Jäsenyys maksoi kaikkineen 357 euroa, josta liikuntaseteleiden ansiosta itselle maksettavaa tuli 181 euroa. Tässä jäsenyyden käyttökertamäärät eri kuukausina:
lokakuu: 2
marraskuu: 11
joulukuu: 2
tammikuu: 9
helmikuu: 11
maaliskuu: 5
Yhteensä siis koko talven aikana vain 40 käyttökertaa. Siitä tulee kertahinnaksi niin valtava summa, että en tiedä hirviääkö tuota laskeakaan...
Tänään jäljellä 35 päivää.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kestävyysvaje
Niinhän siinä kävi, että kestävyysvaje iski Hassen puolimaratonilla. Kisasta tuli juuri niin vaikea kuin pahimmissa peloissani osasin odotella.
Hassen Tervasaari-hölkkämaratooni olikin kisana ihan uusi tuttavuus. Sen verran legendaarisesta tapahtumasta on kyse että jo oli aikakin kokeilla! Otatuksessa on ajanotto omalla vastuulla eikä reittiä ole merkattu. Onneksi konkareista yksi lähti kisan alla näyttämään mulle reitin vaikeimmat kääntymispaikat 4,43 km kierroksen alku- ja loppuvaiheista. Uspenskin katedraalin puolen ja Tervasaaren kääntymispaikat kuten myös puolimaratonin nollakierroksen kääntymispaikka jäivät suullisen kuvauksen varaan. Ne olivat kuitenkin sen verran selkeät että en usko oikaisseeni yhtään vaikka juoksinkin ylhättömässä yksinäisyydessäni kaukana muiden edellä.
Silti Polarin mittariin kertyi matkaa vain 20,21 km. Konkareiden arvioissa reitin mitta liikkui välillä 20,5-20,8 km, mitä on kyllä vaikea uskoa kun katson Polarini piirtämää reittiä kartalta. Pikemminkin se on tehnyt ehkä hieman liian pitkää viivaa kuin liian lyhyttä. Jos nyt kuitenkin myöntyisin pyöristämään juostuksi matkaksi vaikkapa 20,4 km, niin loppuaikani 1:21.49 antaisi keskivauhdiksi jokseenkin tarkalleen 4.00/km. Sen kun antaa Riegelille niin se estimoi täydelle puolimaratonille 1:24.47. Siitä taas Riegel arvioi maratontasoksi hieman alle 2:57, Bakken ainoastaan 3:05.
Eihän tuohon tulokseen nyt oikein mitenkään tyytyväinen voi olla, mutta elettävä sen kanssa on ja toimeentultava.
Selityksiä on pitkä liuta. Ensinnäkin palautuminen kovasta treenijaksosta oli jotain mitä ei ollut tapahtunut. Juoksu ei missään vaiheessa maistunut hyvältä ja jalat painoivat alusta loppuun lailla lyijyn. Kisavaihdetta en saanut päälle ennen kuin ihan parilla viimeisellä kilometrillä. Sen näkee siitäkin, että keskisyke oli naurettava 166. Viime syksyn maratonissa se oli 167. Voi olla, että nyt oli vaan epätavallisen alhaisten sykkeiden päivä, mutta kovempaan tahtiin en kerta kaikkiaan saanut jalkojani siirreltyä. Toki viimeisellä kahdella kilometrillä sitten pääsin sinne normaalille puolimaratontasolle eli 175-180.
En tiedä, jos olisi ollut otatusta ja juoksuseuraa, niin tiedä vaikka olisi saanut puristettua kovemmalla sykkeellä jo aiemminkin. Nyt juoksin koko matkan ihan yksin eikä se oikein innostanut yrittämään äärirajoilla. Lisäksi tuuli oli melkoisen kova. Etenkin Pohjoisella rantatiellä iski aina semmoinen puhuri päin näköä että oikein masensi. Tosin on sitä paljon kovemmassakin tuulessa aikanaan Haagissa juostu ihan kunnonmukainen aika että tuulen taakse on paha piiloutua. Tällä kertaa tosin ei ollut minkäänlaisia selkiä, joiden taakse piiloutua, kuten Haagissa.
Sitten on vielä väitettävä sitäkin, että ei tuo reitti mikään erityisen nopea olisi vaikka olisi tyyntäkin. Tiukkoja mutkia on lukuisia, täyden 180-asteisiakin peräti yhdeksän kappaletta. Nousumetrejä ei kyllä tule paljon, olkoonkin että kyllähän siinä kymmenen kertaa kavutaan aika hidas mäki sillan päälle. En silti kuvaisi reittiä missään tapauksessa nopeaksi.
No, oli miten oli, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Kestävyysvaje on tosiasia. Polarin mittaamat kilometrit alla:
Sinänsä ei ehkä ole tarvetta vaipua sysimustaan synkkyyteen, että ei tämä ihan kauheasti erilainen kokemus ollut kuin viisi viikkoa ennen maratonennätystäni juoksemani Finlandia-puolimaraton. Silloin aika oli toki parempi, sillä täysimittaisella matkalla meni vain vähän yli 1:22, mutta yhtä tuskaisen vaikea juoksu se oli, ja olosuhteet olivat huomattavasti tämänkertaisia paremmat. Nytkin tässä on h-hetkeen vielä 5,5 viikkoa aikaa, joten ehkä kestävyysvaje on vielä mahdollista, jos nyt ei ihan torjua, niin ainakin saada elvytettyä vähemmälle.
Pitkää palauttelua ei Bakken tähänkään väliin salli. Sain järjestettyä tähän sentään kaksi lepopäivää kisan päälle ja sitten puolituntisen kevyen. Mutta jo ensi keskiviikkona on edessä yli 3-tuntinen yhtämittainen juoksu. Nähtäväksi jää miten siitä suoriudun. Perinteisesti olen ollut hyvin hidas puolimaratoneista palautuja.
Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta huhusivat kisapaikalla että tämä saattoi olla uusi Hassen Tervasaari-hölkkämaratoonin puolimaratonin reittiennätys. Sitä on kyllä vaikea uskoa.
Hassen Tervasaari-hölkkämaratooni olikin kisana ihan uusi tuttavuus. Sen verran legendaarisesta tapahtumasta on kyse että jo oli aikakin kokeilla! Otatuksessa on ajanotto omalla vastuulla eikä reittiä ole merkattu. Onneksi konkareista yksi lähti kisan alla näyttämään mulle reitin vaikeimmat kääntymispaikat 4,43 km kierroksen alku- ja loppuvaiheista. Uspenskin katedraalin puolen ja Tervasaaren kääntymispaikat kuten myös puolimaratonin nollakierroksen kääntymispaikka jäivät suullisen kuvauksen varaan. Ne olivat kuitenkin sen verran selkeät että en usko oikaisseeni yhtään vaikka juoksinkin ylhättömässä yksinäisyydessäni kaukana muiden edellä.
Silti Polarin mittariin kertyi matkaa vain 20,21 km. Konkareiden arvioissa reitin mitta liikkui välillä 20,5-20,8 km, mitä on kyllä vaikea uskoa kun katson Polarini piirtämää reittiä kartalta. Pikemminkin se on tehnyt ehkä hieman liian pitkää viivaa kuin liian lyhyttä. Jos nyt kuitenkin myöntyisin pyöristämään juostuksi matkaksi vaikkapa 20,4 km, niin loppuaikani 1:21.49 antaisi keskivauhdiksi jokseenkin tarkalleen 4.00/km. Sen kun antaa Riegelille niin se estimoi täydelle puolimaratonille 1:24.47. Siitä taas Riegel arvioi maratontasoksi hieman alle 2:57, Bakken ainoastaan 3:05.
Eihän tuohon tulokseen nyt oikein mitenkään tyytyväinen voi olla, mutta elettävä sen kanssa on ja toimeentultava.
Selityksiä on pitkä liuta. Ensinnäkin palautuminen kovasta treenijaksosta oli jotain mitä ei ollut tapahtunut. Juoksu ei missään vaiheessa maistunut hyvältä ja jalat painoivat alusta loppuun lailla lyijyn. Kisavaihdetta en saanut päälle ennen kuin ihan parilla viimeisellä kilometrillä. Sen näkee siitäkin, että keskisyke oli naurettava 166. Viime syksyn maratonissa se oli 167. Voi olla, että nyt oli vaan epätavallisen alhaisten sykkeiden päivä, mutta kovempaan tahtiin en kerta kaikkiaan saanut jalkojani siirreltyä. Toki viimeisellä kahdella kilometrillä sitten pääsin sinne normaalille puolimaratontasolle eli 175-180.
En tiedä, jos olisi ollut otatusta ja juoksuseuraa, niin tiedä vaikka olisi saanut puristettua kovemmalla sykkeellä jo aiemminkin. Nyt juoksin koko matkan ihan yksin eikä se oikein innostanut yrittämään äärirajoilla. Lisäksi tuuli oli melkoisen kova. Etenkin Pohjoisella rantatiellä iski aina semmoinen puhuri päin näköä että oikein masensi. Tosin on sitä paljon kovemmassakin tuulessa aikanaan Haagissa juostu ihan kunnonmukainen aika että tuulen taakse on paha piiloutua. Tällä kertaa tosin ei ollut minkäänlaisia selkiä, joiden taakse piiloutua, kuten Haagissa.
Sitten on vielä väitettävä sitäkin, että ei tuo reitti mikään erityisen nopea olisi vaikka olisi tyyntäkin. Tiukkoja mutkia on lukuisia, täyden 180-asteisiakin peräti yhdeksän kappaletta. Nousumetrejä ei kyllä tule paljon, olkoonkin että kyllähän siinä kymmenen kertaa kavutaan aika hidas mäki sillan päälle. En silti kuvaisi reittiä missään tapauksessa nopeaksi.
No, oli miten oli, mutta tämmöinen siitä nyt tuli. Kestävyysvaje on tosiasia. Polarin mittaamat kilometrit alla:
Sinänsä ei ehkä ole tarvetta vaipua sysimustaan synkkyyteen, että ei tämä ihan kauheasti erilainen kokemus ollut kuin viisi viikkoa ennen maratonennätystäni juoksemani Finlandia-puolimaraton. Silloin aika oli toki parempi, sillä täysimittaisella matkalla meni vain vähän yli 1:22, mutta yhtä tuskaisen vaikea juoksu se oli, ja olosuhteet olivat huomattavasti tämänkertaisia paremmat. Nytkin tässä on h-hetkeen vielä 5,5 viikkoa aikaa, joten ehkä kestävyysvaje on vielä mahdollista, jos nyt ei ihan torjua, niin ainakin saada elvytettyä vähemmälle.
Pitkää palauttelua ei Bakken tähänkään väliin salli. Sain järjestettyä tähän sentään kaksi lepopäivää kisan päälle ja sitten puolituntisen kevyen. Mutta jo ensi keskiviikkona on edessä yli 3-tuntinen yhtämittainen juoksu. Nähtäväksi jää miten siitä suoriudun. Perinteisesti olen ollut hyvin hidas puolimaratoneista palautuja.
Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta huhusivat kisapaikalla että tämä saattoi olla uusi Hassen Tervasaari-hölkkämaratoonin puolimaratonin reittiennätys. Sitä on kyllä vaikea uskoa.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Ylimenokausi?
ma: 20 km, josta 14 km kovaa
ti: lepo
ke: 32 km, josta kävelyä 6 km
to: 6 km kevyt
pe: 30*minuutin vedot, yht. 13,5 km
la: lepo
su: 28 km, josta 21 km kovaa
ma: 6 km kevyt
ti: 26 km pitkä, jonka alle 6 km kävelyä
Tuommoinen oli ohjelmani viime viikolla ja tämän viikon alussa. En ole ihan noin taajaan tottunut pitkiä lenkkejä tekemään, en varsinkaan kun kaksi niistä oli varsin kovavauhtisiakin. Tuo meni kuitenkin vielä täysin Bakkenin ohjelman puitteissa. Ja vaikka tuo tiistainen pitkä jo olikin niin henkisesti kuin fyysisestikin vähän rankka, niin ei senkään jälkeen mitenkään ollut sellainen olo, että olisin ylirasittumassa.
Ilmeisesti Bakken on tehnyt siis riittävän hyvät pohjat, että tuon pystyi ilman seurauksia toteuttamaan. Hyvä!
Seuraavaksi piti olla kolme päivää köyköstä ennen puolimaratonin kisaa. Todellisuusta tuli kuitenkin toisenlainen. Kun olo kerran oli hyvä, niin en nähnyt estettä miksi en olisi keskiviikkona lähtenyt kävelyttämään Sotšista saakka saapuneita vieraitani pitkin Tampereen metsiä ja polkuja. Kävelyä reppu selässä tuli semmoiset 20 km ja päälle huolellinen saunonta.
Seuraavana aamuna en ollut päästä sängystä ylös.
Kamelin selkä taisi katketa siihen kävelyyn siis. Torstaina tyydyin pieneen aliaerobiseen hissutteluun ja perjantain olen parhaani mukaan koettanut levätä. Puolimaratonin startti on huomenna puoliltapäivin, kun Hassen hölkkämaratooni alkaa. Siihen on nyt 15,5 tuntia aikaa, ja olo on yhä hyvin ylimennyt. Jalat ovat ihan älyttömän raskaat. Tekisi mieli siirtää puolimaraton ensi viikonlopulle, mutta valitettavasti siellä ainoat vaihtoehdot ovat sunnuntaina, ja olen jo vähän niin kuin varannut sen päivän muille askareille.
Ei tässä siis kai muu auta kuin lähteä kokeilemaan miten puolimara kulkee. On täysin mahdollista, että se kulkee ihan hyvinkin, mutta pahaa pelkään että palautumisesta tulee hyvin hidas prosessi. Kunto on ollut viime viikot selvässä nousussa, joten jos isku vain sattuu jostain kumman syystä löytymään, niin en pitäisi mahdottomana ihan hyvääkin tulosta puolimaralta. Bakken edellyttäisi aikaa 1:22.33, jotta toukokuun maratonilla olisi oikeutettua haaveilla kolmen tunnin alituksesta. Se tuntuu kyllä aika kovalta tavoitteelta, varsinkin kun reitti on mutkaisa ja sääennuste on kovin tuulinen. Mutta kaipa se on otettava tavoitteeksi, menee sitten savehen taikka sytehen.
Bakkenin 10. viikko tuotti kilometrejä 84.
Tänään jäljellä 40 päivää.
40 päivää!
ti: lepo
ke: 32 km, josta kävelyä 6 km
to: 6 km kevyt
pe: 30*minuutin vedot, yht. 13,5 km
la: lepo
su: 28 km, josta 21 km kovaa
ma: 6 km kevyt
ti: 26 km pitkä, jonka alle 6 km kävelyä
Tuommoinen oli ohjelmani viime viikolla ja tämän viikon alussa. En ole ihan noin taajaan tottunut pitkiä lenkkejä tekemään, en varsinkaan kun kaksi niistä oli varsin kovavauhtisiakin. Tuo meni kuitenkin vielä täysin Bakkenin ohjelman puitteissa. Ja vaikka tuo tiistainen pitkä jo olikin niin henkisesti kuin fyysisestikin vähän rankka, niin ei senkään jälkeen mitenkään ollut sellainen olo, että olisin ylirasittumassa.
Ilmeisesti Bakken on tehnyt siis riittävän hyvät pohjat, että tuon pystyi ilman seurauksia toteuttamaan. Hyvä!
Seuraavaksi piti olla kolme päivää köyköstä ennen puolimaratonin kisaa. Todellisuusta tuli kuitenkin toisenlainen. Kun olo kerran oli hyvä, niin en nähnyt estettä miksi en olisi keskiviikkona lähtenyt kävelyttämään Sotšista saakka saapuneita vieraitani pitkin Tampereen metsiä ja polkuja. Kävelyä reppu selässä tuli semmoiset 20 km ja päälle huolellinen saunonta.
Seuraavana aamuna en ollut päästä sängystä ylös.
Kamelin selkä taisi katketa siihen kävelyyn siis. Torstaina tyydyin pieneen aliaerobiseen hissutteluun ja perjantain olen parhaani mukaan koettanut levätä. Puolimaratonin startti on huomenna puoliltapäivin, kun Hassen hölkkämaratooni alkaa. Siihen on nyt 15,5 tuntia aikaa, ja olo on yhä hyvin ylimennyt. Jalat ovat ihan älyttömän raskaat. Tekisi mieli siirtää puolimaraton ensi viikonlopulle, mutta valitettavasti siellä ainoat vaihtoehdot ovat sunnuntaina, ja olen jo vähän niin kuin varannut sen päivän muille askareille.
Ei tässä siis kai muu auta kuin lähteä kokeilemaan miten puolimara kulkee. On täysin mahdollista, että se kulkee ihan hyvinkin, mutta pahaa pelkään että palautumisesta tulee hyvin hidas prosessi. Kunto on ollut viime viikot selvässä nousussa, joten jos isku vain sattuu jostain kumman syystä löytymään, niin en pitäisi mahdottomana ihan hyvääkin tulosta puolimaralta. Bakken edellyttäisi aikaa 1:22.33, jotta toukokuun maratonilla olisi oikeutettua haaveilla kolmen tunnin alituksesta. Se tuntuu kyllä aika kovalta tavoitteelta, varsinkin kun reitti on mutkaisa ja sääennuste on kovin tuulinen. Mutta kaipa se on otettava tavoitteeksi, menee sitten savehen taikka sytehen.
Bakkenin 10. viikko tuotti kilometrejä 84.
Tänään jäljellä 40 päivää.
40 päivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)