Arvaa loppuaikani Red Island Marathonilla 14.5.2014:

Virallinen loppuaikani Red Island Marathonilla oli 3:17.50. Eksyin reitiltä ja juoksin pari kilometriä ylimääräistä. Maratonin täyttyessä väliaika omassa kellossa oli 3:06.30. Uskolliset lukijani jaksoivat luottaa itseni tavoin kolmen tunnin alitukseen. Vain 7 % osasi ennakoida, että päällitän jopa 3:05. Kiitos luottamuksesta! Seuraavaksi hyökkään kolmen tunnin rajan kimppuun Berliinissä 28.9.2014.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Voi yksinäisen juoksijan viedä maaliskuu

Maaliskuu on takana, ja kun sitä nyt retrospektiivisesti tarkastelen, niin näyttää siltä että se meni ihan pilkulleen suunnitelman mukaisesti. Tämän tosiasian ei auta antaa mennä hämmentämättä ohi.

Kilometrejä maaliskuussa kertyi 321, mitä enemmän en kalenterikuukauden aikana ole juossut kuin kahdesti aiemmin. Pitkiä lenkkejä kuukauteen mahtui viisi, mikä on aika hyvin, kun helmikuussakin niitä oli neljä. Eipä siis kai ihme, että ne ovat viime aikoina alkaneet sujua aika hyvin.

Viikkotasollakin saavutin viime kalenteriviikolla itselleni hyvin harvinaisen lukeman 99 km, mikä oli sikälikin hassua, että siitä 80 km kertyi viikon kolmelta pisimmältä lenkiltä. Vuoden ensimmäisen kvartaalin ennätyskilometreistä jäin kuitenkin 24 yksikön päähän. Mutta vuoden ensimmäisen kolmanneksen kilometriennätyksen rikkomiseen riittää huhtikuussa 221 km.

Eilinen Bakkenin ohjelman viimeinen maratonin avainharjoitus sujui jopa ällistyttävän hyvin. Laskettelin ekat 40 min todella kevyesti jollain 124:n keskisykkeellä ja silti keskivauhti hipoi viittä! Ei heti tule mieleen että tuommoista olisi tapahtunut. Viimeisen 80 minuutin kovempivauhtisen osion aikana syke ja vauhti vastasivat paremmin toisiaan, mutta tunne oli lopun alle neljän minuutin kilometrivauhdissakin tosi helppo.

Jos nyt jotenkin kunnialla vielä suoriudun ja palaudun ensi lauantain puolimaratonista, niin luulenpa että kestän tämän Bakken-rääkin. Tosin yksi pitkä lenkki tässä on vielä ennen tuota puolikastakin tehtävänä, mutta nuo hidasvauhtiset pitkät eivät ole kyllä enää tuntuneet mainittavasti rasittavan.

Kuntosalijäsenyyteni loppui tänään, minkä kunniaksi tein kuukauden viimeisen lenkin matolla. Halliin tuskin enää on tarvetta mennä, joten Berliiniin asti juostaan ulkosalla.

Tänään jäljellä 44 päivää.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Eläköön, akateeminen vapaus!

Kello oli 11 aamupäivällä, aurinkoi paistoi lämpimästi, ja iltapimeällä odotti 3,5 tunnin lenkki. Onneksi tajusin, että on aivan sama teenkö työt päivällä vai illalla, ja painuin lenkille saman tien. Kyllä kannatti!

Ohjelmassa oli äärikevyt 3,5-tuntinen, jossa juoksua tuli 26 km ja kävelyä 6 km. Yhteensä siis 32 km, mikä teki tästä Bakken-ohjelmiston ensimmäisen ihan oikeasti pitkän lenkin. Epähuomiossa tosin jätin yhden kävelypätkän minuutin liian lyhyeksi, joten 3,5 tuntia ei ihan täyttynytkään.

Olipa tosi kiva tuollaisilla superkeveillä tehoilla pyöriä metsäpoluilla. On nyt sen verran taas ollut noita kovavauhtisia tässä tahkottavana, että oli hyvin helpottavaa lampsia vaan hitaasti koko reissu. Lämpöä oli riittävästi, että joku tuli siellä hihattomassakin jo vastaan. Kiertelin ensin vähän Kauppia ja kävin sitten latupohjia pitkin Leinolassa ja takaisin. Baana oli loistavassa kunnossa eikä Kaupin tekolumellakaan enää näkynyt kuin yksi epätoivoinen hiihtäjä. Julistan kevään virallisesti alkaneeksi.

Hauska yllätys muuten oli Niihaman majalla, jonne näkyy avatun lenkkisauna. Ei se tosin ollut nyt auki, mutta to-iltana klo 17-20 sinne pääsisi (naiset tiistaina samaan aikaan). Sinänsä kyllä vähän epäkätevä konsepti, että onhan sieltä kuitenkin vielä 6 km matkaa kotiin. Toisaalta kotona mulla on saunavuoro torstaisin klo 21-22, joten voisihan siinä kotimatkalla hikeentymisen kunniaksi ottaa sitten toisetkin löylyt.

Bakken-viikon 9 juoksukilometrit: 81. Siitä tuli siis ohjelman toinen yli 70 kilometrin viikko, samalla myös toinen yli 80 kilometrin viikko. Nuo kilometrit kertyivät lähes täysin kolmen tiukemman lenkin aikana, joten lepoakin on piisannut. Aika näyttää onko tarpeeksi.

Tänään jäljellä 49 päivää.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Toinen maratonin avainharjoitus

Kuten odottaa sopi, jouduin palauttelemaan koko viikonlopun perjantai-illan rasituksista. Lauantaina riitti pelkkä pieni kävely ja sunnuntaillekin tyydyin kevyeen puolen tunnin hölkkään.

Sitä suuremmat oli paineet onnistua tänään Bakkeniaadin toisessa maratonin avainharjoitukessa. Nyt sitä ei enää voisi lykätä yhtään pidemmäksi. Paperilla treeni ei näyttänyt kauhean kovalta, joten väsyneestä olotilasta huolimatta lähdin ihan hyvällä mielellä liikkeelle, etenkin kun keväinen sääkin oli mainio.

Reittitoteutus oli Hervantaan ja takaisin. Ensin hölkkäsin puoli tuntia kevyttä keskivauhdilla 5.21 ja -sykkeellä 124. Vauhti oli yllättävän hyvä, mutta pätkä saattoi olla lievästi laskuvoittoinen. Toisen puoli tuntia kiristin jo vähän kovempaa: 4.31/144. Nytkin vauhti oli ehkä vähän yläkanttiin siitä mitä odotin, joskin tässä aerobisen kynnyksen huudeilla on se joskus takavuosinakin näillä lukemilla suunnilleen ollut. Mutta ennen kaikkea fiilis oli hyvä ja jatkoin innolla treenin viimeiseen puolituntiseen.

Sekin meni ongelmitta. Viimeisen puolen tunnin vauhdiksi tuli 4.12 ja sykkeeksi 159. Bakkenin ohje oli juosta se alle 165:n sykkeellä, mutta maratonvauhdin yläpuolella. Jos maratonvauhdikseni oletetaan optimistisesti kolmen tunnin aikaan vaadittava 4.16, niin sehän toteutui! Tämänkin pätkän osalta olen vähän yllättynyt siitä miten kovaan vauhtiin tuo syke riitti. Vedin kyllä viimeiset 10 minuuttia selvästi kovempaa kuin ensimmäiset 20 minuuttia, mutta joka tapauksessa kun koko puolituntisen keskisyke jäi noin alas niin kyllä tämä tällä kertaa ihan lapasessa pysyi.

Ja fiilis loppukilometreillä oli mahtava! Ihan semmoinen vanha kunnon tunne, että kyllä se vaan kunnon maratontreeni on poikaa. Ihan meinaa vähän rohkaista tämmöinen.

Mutta katsotaan miten on palautumisen laita. Ylihuomenna pitäisi jo juosta ylipitkää, perjantaina on lyhyitä vetoja, ja sunnuntaina olisi tämänpäiväinen kolmanneksen pidempänä versiona.

Tänään jäljellä 51 päivää.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tonnin vedot à la Bakken

Enpä arvannut mihin jouduin kun tänään läksin matolle päivän treeniä toteuttamaan. Tunnin tv-kova, no ok, eihän se koskaan helppoa ole. Jotenkin vaan ei tullut tajuttua että tämä oli NIIN kova.

Itse asiassa se ei ihan puhdasoppinen tv-kova edes ollut, Bakken kun harrastaa tuota vauhdinvaihtelua. Tosiasiassa siitä muodostui sellainen 7*tonni neljän minuutin palautuksilla. Ainoa vaan, että palautukset mentiin aerobisen kynnyksen tuntumassa, mitä en tämmöisissä kyllä taida olla koskaan ennen kokeillut. On toki myönnettävä, että kyllähän ne palauttivat ja kovaan neliminuuttiseen oli niiden jälkeen sentään pystyi aina lähtemään. Mutta sen verran koville tämä otti, että kyllä nyt käy hyvin kyseenalaiseksi suunnitelma, jonka mukaan olisin sunnuntaina tekemässä seuraavaa maratonin erikoisharjoitusta. Joutunen siirtämään sen maanantaille, ellei sitten peräti keskiviikolle.

Hassua oli huomata miten noiden palautusosioiden vauhti putosi joka vedon jälkeen yhä alemmas. Alussa pistelin ihan jopa sellaista 13,1 km/h. Pian siirryttiin 12,5:een ja siitä aika äkkiä edelleen 12:een. Keskivaiheilla pyörittiin 11:n nurkilla ja loppua kohti piti siitäkin vielä pudottaa niin, että viimeisessä palautuksessa jopa 9,9 km/h riitti pitämään sykkeen tarvitulla alueella.

Nilkat ovat vähän arkana nyt. Tämä oli toinen treeni kisatossuilla kolmen päivän sisään, seuraavaan voisi ehkä ottaa vähän etäisyyttä. Huomenna onneksi on lepo.

Tänään jäljellä 54 päivää.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Bakkenin viikko 8 takana, vielä 8 viikkoa edessä

Pakkasten ja lumenpaisumuksen myötä en enää kadukaan niin valtaisan paljon, että maksoin kuntosalijäsenyyden vielä maaliskuuksi. Juoksumatolle on käyttöä.

Viimeisin mattosessio sisälsi neljä yhdeksän minuutin vetoa. Palautukset olivat lyhyitä ja kunkin vedon viimeiset kolme minuuttia mentiin aika isoakin kovaa, joten vähän joutui töitä tekemään. Mutta ihan hyvin se meni. Samoin maanantain 2,5-tuntinen pitkä hölkkä meni Mjevin seurassa oikein mukavasti, silloin sattui sääkin olemaan ihan siedettävä, ja Kaupin-Niihaman-Atalan-väylällä ei ollut edes latua juoksijoita harmittamassa.

Bakken-ohjelmiston 8. viikon aikana juoksukilometrejä kertyi 66. Maltillisesta määrästä huolimatta kävin kovien tehojen ja alla olleen raskaan viikon vuoksi aika lähellä ylimenon rajaa. Mutta sen verran hyvin viikon kaikki treenit sujuivat, samoin kuin tämäniltainen kevyt 6,5-kilometrinen tuolla hangessa, että nyt tuntuisin olevan jo taas turvallisilla vesillä. Aktia Cup ei paina enää yhtään jäsenissä, joten palautuminen on ollut paljon nopeampaa kuin helmikuun Teivocupista. Kova ohjelmisto tosin jatkuu, tässä on nyt meneillään parin viikon jakso, jossa joka toinen päivä on kova tai pitkä treeni.

Otin yhteyttä yhteen juoksevaan sohvasurffaajaan Warwickissa ja myös yhteen venäläissyntyiseen New Yorkissa, mutta kummastakaan ei ole kuulunut mitään. Majoitussäätö siis seisoo. Katselin, että järjestäjät ovat sopineet maratoonareille pienestä alennuksesta Warwickin lentokentän Best Westernissä. Se on kyllä kaukana kisapaikalta, mutta vähän arvailen, että kaipa se varminta olisi siihen turvautua.

Tänään jäljellä 55 päivää.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Aktia Cupin kymppi 38.10

Aktia Cup tuli, oli ja meni. Hakunilassa oli semmoinen määrä märkää lunta maassa, ja lisää tuli koko ajan, että oli melkoinen yllätys reitin kunto. Sehän oli lähes tyystin sula! Märkää kyllä oli, mutta loskaa vain nimeksi ja liukasta ei ollenkaan. Loppujen lopuksi juoksukeli olikin siis aivan hyvä, ja ilmeisesti jopa parempi kuin samaan aikaan Teivossa. Ainakin se oli parempi kuin Teivossa 3 viikkoa aiemmin.

Epävirallinen tavoitteeni oli pystyä samaan km-vauhtiin kuin 3 viikon takaisella vitosella, mikä merkitsisi loppuaikaa 38.40. Aikaisemmat aikani Aktia Cupissa ovat olleet 38.57, 39.59 ja 41.10. Päättelin, että 38 minuutin pintaan menevä aika sopisi tämän sarjan jatkeeksi, joten se oli sellainen haave, jota en ääneen itsellenikään tohtinut sanoa. Sen tiesin varmaksi, että merkittävästi alle 38:n ei vielä ole asiaa.

Lähdin liikkeelle rauhallisesti porukan keskivaiheilla, jotta varmasti pysyn alun loskassa pystyssä. Tielle siirryttyä alkoi alamäki ja alusta parani, ja kun vielä oli myötätuultakin niin vauhti alkoi nousta ihan itsestään. Vaikka juoksin tokan kilometrin peräti 3.36, niin silti tuntui että aivan valtava massa meni edellä vielä hurjan paljon kovempaa. Tuossa kohtaa monen vauhti kuitenkin alkoi tasaantua ja ohituksia alkoi tulla. Itse huomasin, että heti kun tuli merkittävä ylämäki, niin jäin muista jälkeen. Kyllä näkyy että olen harjoitellut koko talven lähes pelkästään tasaisella.

Puolimatkaan sinnittelin ajassa 18.48, mitä luonnehtisin haipakkaaksi menoksi, olihan se puolisen minuuttia kovempaa kuin 3 viikkoa aiemmin vitosen kisassa. Jälkipuoliskon olosuhteet kuitenkin kävivät vaativammiksi. Tuuli alkoi puhaltaa vastaan, ja ylämäkiäkin taisi olla enemmän. Väsymyskin jo alkoi painaa, eikä ollut oikein kenestäkään juoksuseuraa. Niinpä kuudes kilometri livahti hieman yli 4 minuutin. Pian sen jälkeen selän taakse tuli kuitenkin kirittäjä, ja aloin jaksaa sinnitellä taas vähän lähempänä omia rajojani. Kirittäjä ei kuitenkaan pudonnut, vaan kaikeksi onneksi lähti 8 km paikkeilla vetämään. Juuri ja juuri jaksoin mukana ja 9,5 km kohdalla saatiin pari karkulaista kiinnikin.

Vaikka olinkin juossut koko matkan kovaa, niin en kuitenkaan aivan niin kovalla riskillä pistellyt että aivan viimeisilläni olisin ollut. Joten pystyin viimeisen puoli kilometriä ylämäkeenkin puristamaan sen verran kovaa, että sain kilpakumppanit pudotettua kannoilta. Ultramaastokisoista tutun Hietalan Jannen selkä oli kuitenkin pikkuisen liian kaukana. Joka tapauksessa olin todella positiivisesti yllättynyt, kun kello näytti maalissa aikaa 38.10. Jälkipuoliskokin oli siis tullut samaa vauhtia kuin kolmen viikon takainen Teivo. Hyvä niin!

Teivossa keskisyke oli 171 ja maksimi 183. Nyt vastaavat lukemat olivat 174 ja 183, joten kai tässä pikkuisen paremmin sai itsestään puristettua irtikin nyt.

Alla Polarin mittaamat kilometriajat. Koko lailla tarkkaan ne osuivat kilometritolppien kohdalle, kymppikin tuli Polariin täyteen vain sekunti ennen maaliviivaa:


Nyt kun vuorokausi on kulunut, niin täytyy sanoa, että todella lupaavahan tuo juoksu oli. Jäähän tuo nyt vielä parhaista kympinjuoksuistani toki selvästi, mutta eiköhän tässä vielä kunto ole paranemaan päin tulevaisuudessa. Tuli myös keskelle aika kovaa treenijaksoa tämä, olkoonkin että kolme kevyttä päivää oli alla sen tiistain ylilyönnin jälkeen. Sekin oli positiivista, että nyt ei kisasta tullut mitään kipuja. Pohkeet ovat tänään priimaa ja jalat muutenkin ihan herkän oloiset.

Jos nyt analysoi mitä nämä juostut vitosen ja kympin kisat estimoivat maratonille, niin voi käyttää Riegelin ja Bakkenin kaavoja. Teivossa juostusta 19.20 minuutin vitosesta Riegel estimoi 3:05.25 ja Bakken 3:16.09. Nyt Aktiassa juostusta 38.10 minuutin kympistä Riegel antaa 2:55.34 ja varovaisempi Bakken 3:04.31. Jos nyt keskiarvoa noista kahdesta hakee, niin tämä kympin aika osuu aika lailla tasan kolmeen tuntiin.

Bakkenin ohjelmassa ei näillä vitosen ja kympin testijuoksuilla kuitenkaan ole mitään roolia maratontavoitteen asettamisessa. Avain siihen on sen sijaan n. kuukautta ennen h-hetkeä juostavalla puolimaratonilla. Mulla tuo tullee eteen kolmen viikon kuluttua, joten palataan aikatavoitteeseen sen jälkeen.

Lopuksi vielä sykealuejakauma eilisestä kympistä. Tuommoinen massiivinen 25-minuuttinen ylimmällä tasolla, jossa ei näissä bakkenaaleissa normaalitreeneissä olla ollenkaan, näyttääkin oikein hauskalta:


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Matkalla Aktia Cuppiin

Kevät on jo monta viikkoa ollut vaikka miten pitkällä. Lämpötila on pyörinyt lähellä +10 astetta ja lunta ei ole ollut enää pitkään aikaan yhtään (siksi huominen umpihankihiihtokisakin peruttiin). Viimeksi kun tuli muutamaksi päiväksi lunta niin lumisadeyötä seuraavana päivänä oli projektini eka testijuoksu, Teivon 5 km.

Nyt on kaksi tuntia aikaa projektin toiseen testijuoksuun, Vantaan Aktia Cupin 10-kilometrin pyrähdykseen. Lumensyvyys Vantaan lentokentällä on tällä hetkellä 10 cm ja lisää tulee koko ajan. Kylläpä kävi taas hyvä tuuri.

Tampereelle asti lumimyräkkä ei ilmeisesti ole ylettynyt, joten onnea vaan siellä tänään teivocuppaaville!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maratonin avainharjoitus

Se printattu ESTA tosiaan löytyi työhuoneen kirjahyllyltä, joten olen kuivilla ja valmis lähtöön. Tosin myös sitoutunut olemaan tekemättä terroritekoja. Minkälainen terroristi sitten kertoisi suunnitelmistaan etukäteen, sitä en tiedä eikä onneksi ole tarpeenkaan tietää.

Tänään oli suuri päivä: Bakkenin ohjelman ensimmäinen maratonin avainharjoitus! Kun työpäivä painottui iltaan, niin järjestin itselleni pitkän lounastauon ja kävin lenkillä keskellä päivää. Kun juomistakin piti tässä yhteydessä harjoitella, niin otin juomavyöhön mukaan kolmen geelin lisäksi puoli litraa Dexal Lightia sekä vielä puoli litraa vettä käteen toisessa pullossa. Jalkaan laitoin riskillä hieman turhan pienet Adidaksen Tempot, jotka toimivatkin loistavasti. Olisihan sitä tietysti kisakenkiäkin voinut kokeilla. Lämpötila oli lenkin aikana peräti +6 astetta ja aurinkokin paistoi, joten olosuhteet olivat varsin mainiot.

Bakkenin ohjelmassa tämä on ehkä kovin yksittäinen treeni, sillä tulevien viikkojen maratonin avainharjoitukset eivät ainakaan paperilla näytä yhtä kovilta. Tässäkin taas yksi ero siihen miten olen aiemmin treenannut, silloin se kaikkein kovin treeni on tehty vasta muutama viikko ennen kisaa.

Reittivalinnaksi otin järvenkierron, ja vissiinkin ensimmäistä kertaa ikinä vastapäivään. Sen verran kokematon järvenkiertäjä olen, että kovin lyhyttä reittiä en olettanut löytäväni, mutta kun nyt jotenkin takaisin kotiin osaisin niin hyvä. Muuten, kun katselee siellä Rajasalmen sillalla kohti Tamperetta niin kyllä tulee olo, että pitkä on matka kotiin. Kokonaismatkaa kertyi 27,7 km.



Ensin jolkotin puoli tuntia kevyttä, vauhti pyöri siinä 5.25:n nurkilla ja mukavan helppoahan se oli. Sitten kiihdyttelin seuraavat 20 minuuttia keskisykkeellä 154, joka nosti vauhdin 4.30:een. Juuri noin olin ajatellut sen menevänkin, so far so good. Seuraavaksi tuli taas puolen tunnin kevyt osuus, nyt keskivauhdilla 5.30. Tämän jälkeen oli vuorossa taas 20 minuuttia kovempaa, nyt vauhdilla 4.25, mikä antoi keskisykkeeksi 159.

Tuossa kohtaa rasitus alkoi jo tuntua, mutta seuraavaksi piti juosta 10 minuuttia keskisykkeellä 166 ja -vauhdilla 4.02. Se tuntui jo vaikealta, mutta onnistui sentään. Tuo syke vastaa aika lailla sitä mitä maratonilla pitäisi pystyä pitämään, mutta vauhti ei kyllä nykykunnossa ole maratonin kilpailuvauhti. Ilahduttavaa kuitenkin, että se noinkin hyväksi nousi.

Sitten oli taas 10 minuuttia hölkkää, nyt vauhti putosi jo 6.30:een että sain sykkeen pudotettua selvästi aerobiselle. Lopuksi piti vielä juosta yksi 10-minuuttinen, mutta Bakken on unohtanut speksata millä teholla! Ajattelin, että otetaan kovimman mukaan ja nostin sykkeen 170:een, mikä tässä vaiheessa riitti enää vauhtiin 4.03. Se tuntui jo oikeasti tosi tiukalta, sellaiselta kuin ennen vanhaankin maratonin erikoisharjoituksissa on tuntunut. Lopuksi hölkkäilin vielä yhden 10 minuuttia 7.35/km jotta pääsin kotiin.

Kaikkiaan tuohon 27,7 kilometriin meni aikaa 2 tuntia 20 minuuttia.



Palautellessani tajusin, että tämä otti sen verran koville, että torstaille suunniteltua kovaa treeniä en mitenkään pysty tekemään. Lauantaina kun kuitenkin odottaa kympin kisa. Joten pitää se kova siirtää ensi viikolle. Voi olla ettei se sielläkään onnistu, mutta sille ei voi sitten mitään. Aika rankka vaihe tässä tällä hetkellä on meneillään, kun viimeiset pari viikkoa voi vetää yhteen näin:

to: pitkä 3 h
pe: lepo
la: 4 km kovaa + verrat ja palautukset
su: lepo
ma: 9 km kovaa + verrat ja palautukset
ti: kevyt 6 km
ke: 5 km kovaa + verrat ja palautukset
to: pitkä 2:45 h
pe: lepo
la: 10,5 km kovaa + verrat
su: kevyt 7 km
ma: kevyt 7 km
ti: 27 km kova

Kahden viikon sisään siis kaksi pitkää, neljä kovaa sekä vielä yksi pitkä ja kova. Kyllä tämä meikäläisen kunnolle alkaa olla jo siinä ja siinä rajoilla, vaikka kilometrimäärät sinällään eivät vieläkään mitään massiivisia ole.

Yksi syy siihen, miksi tämänpäiväinen tuntui erityisen kovalta, löytyi tuossa äsken kun lunttasin 2:45-loppuaikaan tähtäävästä ohjelmasta mitä siinä sanotaan ensimmäisestä maratonin avainharjoituksesta. Siellä se viimeinen kova 10-minuuttinen määriteltiin mentäväksi sykkeellä 137-152, mikä varmaan oli tarkoitus tässä minunkin ohjelmassani. Mutta kun Bakken oli sen unohtanut määritellä, niin minähän menin sen sykkeellä 170. Tuossa on valtava ero. Km-vauhdissa tuo 4.03/km olisi oikealla sykkeellä mentynä muuttunut varmaankin jonnekin 4.40-4.50/km-tasolle.

Emämunaus siis. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tällainen treeni meni yli ja kävi liian rankaksi. Olisi pitänyt selvittää tuo aikaisemmin. Itse asiassa mielestäni sitä yritinkin, mutta en kävi niin, että en silloin huomannut tuossa 2:45-ohjelmassa mitään eroa omaani.

Tiedänpähän mitä syyttää jos ei Warwickissa kulje!

Huomiselle tulee lepo, joten Bakken-viikon 7 kilometrimääräksi voi nyt summata 82.

Tänään jäljellä 64 päivää.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Visa waiver ja ESTA

Maratonharjoittelu on alkanut! Onneksi sitä ei kestä kuin muutaman viikon, aika rankalta tuntuu. Torstaina juoksin vähän naftin 26 km, tai siis kävelin-ja-juoksin. Oli lenkistä kuitenkin 70 % juoksua ja keskivauhdiksi tuli jotain 6.20/km, joten ihan tuntuva lenkki se oli. Lauantain kova 48-minuuttinen sitten vetikin melko sippiin, vaikka itse juoksu kyllä sujui ihan kohtalaisesti semmoista 3:13-maratonvauhtia keskimäärin pitäen. Tänään on ollut ihan vetämätön olo, mutta sain sentään muutaman tunnin käveltyä ja reilun puoli tuntia kevyesti juostua.

Ensimmäinen kolmesta maratonin avainharjoituksesta odottaa joko huomenna tai ylihuomenna. Pelottaa.

Yhdysvallat kun on maailman maista se epäkiinnostavin, niin en ole tullut siellä aikaisemmin käyneeksi kuin kerran, 14 vuotta sitten. Mutta nyt siis pitää sinne lähteä, kun muualta ei maratonia löydy. Tuli mieleen sellainen juttu, että viimeksi kun menin maahan, niin olin Meksikon Monterreyssä. Selvittelin mahdollisuuksia mennä rajan yli bussilla, mutta Yhdysvaltojen konsulaatissa sanottiin, että se ei käy, koska silloin pääsen rajan yli vain mikäli minulla on viisumi. Ja se taas pitäisi lähteä hakemaan Meksikon pääkaupungista asti. Mutta kuulemma jos lennän maahan, niin sitten Meksikostakaan saavuttaessa ei ole pakko olla viisumia, vaan voivat jonkun "visa waiver"-ohjelman perusteella päästää minut maahan, kun passissani ei kuitenkaan lue epäilyttävästi "México".

Miten idiootti pitää byrokraatin olla, että laatii tuollaisia sääntöjä, en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa ratkaisin dilemman lentämällä Houstoniin. Nythän olen taas lentämässä maahan, ja sitä paitsi Nato-maa Islannista, joten visa waiver onnistuu ilmeisesti nytkin. Harmi vaan, että menivät lentämään niitä torneja päin taannoin, sen jälkeen on ilmeisesti otettu vielä joku ESTA-niminen lisäkäytäntö, mikä kai tarkoittaa jotain sellaista, että pitää etukäteen raportoida olevansa halukas tulemaan vapaaseen maailmaan, jotta voi sinne päästä.

Kun ostin lentoliput joskus kuukausi sitten, niin minut ohjattiinkin kätevästi sivulle, jossa tuollaisen ESTA-ilmoituksen saattoi tehdä. Lupasin kautta kunniani olla natseilematta, jos minut vain päästetään tuolle autuaalle maalle, jossa maratoneja keskiviikkoisinkin järjestetään. Mutta muistin juuri, että sittemmin en ole kuullut asiasta mitään. Hmm, onkohan lähetykseni mennyt sittenkään minnekään perille. Voi olla, että ehkä printtasin sen johonkin, mutta toisaalta taas, muistelen että siellä puhuttiin jotain viikon käsittelyajasta. Pitää kai alkaa selvittää tätäkin asiaa.

Tänään jäljellä 66 päivää.

torstai 6. maaliskuuta 2014

10 viikkoa Bakkenia takana, 10 viikkoa edessä

Otsikkoa laatiessani tajusin, että olen nyt siis puolivälissä Bakkenia! Nopeasti on aika mennyt, hitaasti kunto kehittynyt.

Eilen kävin taas radalla, mutta nyt oli aika kevyttä menoa. Tuli siinä kuitenkin 20 minuuttia kovavauhtista minuutin erissä, semmoista 3.50-4.20/km, keskivauhti varmaan hyvin likelti 4.05/km. Kun sitä tekee noin lyhyissä erissä, niin vaikka palautukset ovatkin vain puoliminuuttisia, niin silti tuommoinen vauhti tuntuu todella helpolta. Hassua miten paljon noinkin pieni palautus vaikuttaa. Tuon tuloksena kuudennen Bakken-viikon kilometrimäärä päätyi 68:aan.

Takana olevat kymmenen viikkoa jakautuvat kolmeen kauteen: ensin oli kolme viikkoa valmistautumista, sitten kolme viikkoa 5-10 km:lle tähtäävää treeniä, ja viimeiset neljä viikkoa puolimaratontreeniä. Tänään alkaa siis uusi vaihe, varsinainen maratontreeni. En kuitenkaan kurkista sen sisältöön vielä enempää, vaan katson retrospektiivisesti tehtyjä kymmentä viikkoa. Muuta kuin juoksutreeniä on tehtynä sen verran vähän, että sivuutan ne allaolevassa yhteenvedossa.

Viikot 1-3, valmistautumisvaihe: viikkokilometrit 37, 44 ja 54. Yhteensä 13 lenkkiä, joista 6 kovaa, ei yhtään pitkää. Meni muuten ohjelman mukaan, mutta uudenvuodenlomilla tuli 10 päivän tauko, jonka aikana tein vain kolme kevyttä lenkkiä ja yhden kuntosalitreenin.

Viikot 4-6, vitosen-kympin vaihe: viikkokilometrit 59, 60 ja 68. Yhteensä 14 lenkkiä, joista 6 kovaa, yksi pitkä. Muuten suunnitelman mukaan, mutta pieni nuhailu niisti yhden tv-kovan pois.

Viikot 7-10: puolimaratonvaihe: viikkokilometrit 63, 61, 53 ja 68. Yhteensä 18 lenkkiä, joista 8 kovaa, 3 pitkää. Ainoa ongelma oli Teivocupin 5 km kisan aiheuttama pohjejökki, jonka vuoksi kaksi kovavauhtista treeniä jäi tekemättä. Teivon tulos 19.20 olisi voinut olla 20-30 sekuntia parempikin, mutta vailla minkäänlaista kilpailurutiinia tuokin on ihan ok.

Viikot 1-10: koko ohjelman eka puolisko: viikkokilometrit 37-68, keskimäärin 57. Yhteensä 45 lenkkiä eli keskimäärin 4,5/viikko. Lenkin keskipituus 12,6 km ja keskivauhti 5.33/km. Kovavauhtisia näistä peräti 20, pitkiä neljä. Kolme kovavauhtista on jäänyt tekemättä, muuten on menty täysin suunnitelman mukaan.

Sanoisin, että ilahduttavan hyvin olen pystynyt seuraamaan Bakkenin ohjelmaa. Puutteet eivät ole mitenkään merkittäviä. Hämmentävän vähän ohjelmassa kilometrejä kertyy, mutta sitäkin enemmän on tuota kovavauhtista juoksua ollut tähän asti. Nyt kun siirrytään maratonvaiheeseen, niin saapa nähdä muuttuuko tilanne ja miten. Ainakaan treenikerrat eivät kasva, seuraavat neljäkin viikkoa mennään viidellä viikkotreenillä, sen jälkeen kerrat putoavat neljään ja lopulta juuri ennen kisaa kolmeen. Tämä tarkoittanee sitä, että kilometrimäärät tuskin jatkossakaan 70:n tuolle puolen nousevat. Varmaankin maratonvaihe näkyy ennen kaikkea siinä, että kovaa juoksemista väsyneenä tulee enemmän, ja pitkät lenkit ehkä viimein saa kokonaan juosta.

Tänään jäljellä 69  päivää.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tiukempi ratatreeni

Viikon tauko kovavauhtisiin Teivon jälkeen tuli, mutta lauantaina sain viimein väännettyä 4*4-minuuttisen Klamilassa. Kyllähän se vasempaan pohkeeseen vielä kipeää teki, mutta ajattelin että kun otan siihen perään 55 tuntia taukoa, niin kyllä ne jalat taas kunnossa on.

Ja tänään kun lähdin Pirkkahallin sinistä kiertämään, niin todellakin pohkeet olivat viimein oireettomat. Mutta sen verran kova treeni oli ohjelmassa, että lopussahan ne taas olivat kipeät molemmat. Nyt sitten jännitetään miten kauan kestää palautua, ohjelmassa olisi jo ylihuomenna taas vähän kovempaa menoa.

Tämän päivän treenissä oli kahdeksan kappaletta vetoja, joiden pituus oli 1-12 min, keskipituus vähän alle 5 min. Vauhdit olivat monenlaisia ja syke pyöri välillä 140-180. Kovaa juoksemista tuli yhteensä n. 9,5 km. Tämä taisi olla jonkinlainen varsinaisiin maratonharjoituksiin valmistava treeni. Sen verran lunttasin nimittäin ensi viikon ohjemaa, että silloin alkaa varsinainen maratontreeni. Jännittää.

Matkavalmistelut eivät ole edenneet, tainnut olla vähän muutakin tässä.

Tänään jäljellä 72 päivää.